AS3 VALMENNETTAVAn kokemus Valmennus pysäytti urapohdintoihin

Valmennettavamme Minna Jaakkola lähti muutosneuvotteluiden jälkeen AS3:n uravalmennukseen hakemaan kirkkaampaa minäkuvaa työntekijänä ja tarkastelemaan omaa urapolkuaan. Nyt hän haluaa kannustaa muitakin pysähtymään ja pohtimaan rohkeasti: haastanko itseäni tarpeeksi? Onko tämä se urapolku, jota haluan kulkea?

Tieto irtisanomisesta ei muutosneuvottelujen aikana tullut Jaakkolalle täytenä yllätyksenä ja siksi hän suhtautui tilanteeseen rauhallisesti. Neuvottelujen aikana työnantaja tarjosi mahdollisuutta lähteä mukaan AS3:n uravalmennukseen, ja Jaakkola tarttui tilaisuuteen avoimin mielin.

”Valmentajan ensimmäinen puhelu oli mahtava. Hän osasi lempeän lujalla tavalla johdatella keskustelua ja kysellä hienovaraisesti tilanteestani. Olin todella vaikuttunut valmentajan kokemuksesta ja kyvystä rakentaa luottamuksellista suhdetta jo tuon ensimmäisen puhelun aikana.”

Asiat kuitenkin etenivät nopeasti. Jo ennen ensimmäistä tapaamista Jaakkola oli saanut kaksi työtarjousta, joista toisen hän päätyi ottamaan vastaan. Valmennuksen pääpaino ei siis enää ollutkaan työnhaussa, vaan kehittymisessä työntekijänä.

”Valmennuksen alussa elämässäni tuntui olevan miljoona kysymysmerkkiä. Sen suurin anti olikin vastauksien löytäminen ja oman suuntani kirkastuminen. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut löytää vastauksia kaikkeen, vaan ymmärtää, että tulevaisuuteen saakin liittyä avoimia kysymyksiä. Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan: pitäisikö etsiä uusia näkymiä uralle vai olenko aidosti tyytyväinen siihen, missä nyt olen.”

Valmennuksen myötä Jaakkola oppi myös sen, että uravalinnat eivät ole peruuttamattomia. Päätöksiä voi tehdä itse aktiivisesti ja polun valita uudestaan, vaikka olisikin työllistynyt tiettyyn rooliin.

”Jos huomaan, että valintani kumpuaa turvallisuudenhakuisuudesta, minun täytyy pysähtyä miettimään, voisinko haastaa itseäni ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista.”

Valmennuksessa Jaakkolan yllätti etenkin valmentajan kyky muokata valmennuksesta juuri hänen tarpeisiinsa vastaava kokonaisuus ja kyky ottaa huomioon juuri hänen henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa.

”Valmennuksessa eniten yllätti se, kuinka läheinen ja luottamuksellinen suhde valmentajaan syntyi. Vaikka hän on tietenkin ammattilainen, joka pysyi aina roolissaan, tuntuivat kohtaamiset erittäin yksilöllisiltä ja inhimillisiltä. Minulle ei missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisin liukuhihnalla yksi monien joukossa. En ole aiemmin osallistunut tällaisiin valmennuksiin ja sen laatu tuli minulle yllätyksenä.”

Vaikka Jaakkola työllistyi jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, koki hän valmennuksen jatkamisen hyvänä investointina itseensä. Hän kannustaakin muita irtisanottuja aloittamaan valmennuksen, jos he kokevat tarvitsevansa tukea omiin urapohdintoihinsa.

”Jos tulevaisuus tuntuu työsuhteen päättymisen jälkeen sumuiselta, valmentaja voi auttaa kirkastamaan näkymää. Hän ei taluta sinua automaattisesti tavoitteeseesi, vaan esittää kysymyksiä, jotka auttavat sinua näkemään olennaisen - myös omat tiedostamattomat rajoitteesi.”

Jaakkola toteaa valmennuksesta olevan hyötyä myös aktiivisesti työelämässä oleville.

”Valmennus tuntui siltä, kuin joku vetäisi laput pois silmiltä. Sellaisesta voisi olla hyötyä myös pitkissä työsuhteissa oleville, jotka eivät enää osaa tai uskalla haastaa itseään.”
Jaakkola kokee, että tärkein muutos valmennuksen aikana oli hänen itsetuntonsa vahvistuminen työntekijänä.

”Valmentaja auttoi lempeästi näkemään omia kehityskohteitani. Koen, että sen ansiosta olen pystynyt työstämään niitä ja päässyt etenemään omilla rappusillani työntekijänä. Se on todella arvokas asia.”