AS3 VALMENNETTAVAn kokemus Kohti valoa – Matka omaan merkityksellisyyteen

Jani Heikkilä ei ollut etsimässä muutosta. Irtisanotuksi tuleminen ja sen myötä tarjottu uravalmennus johdattivat hänet kuitenkin sen äärelle. Heikkilä sai yllättyä siitä, kuinka paljon voi tapahtua, kun joku kuuntelee, kysyy oikeat kysymykset ja antaa tilaa unelmille. Valmennus oli alku matkalle, joka johti paitsi uusiin uravalintoihin myös syvempään ymmärrykseen elämän merkityksellisyydestä.

"Odotukseni valmennuksen suhteen olivat aluksi hyvin alhaiset. En uskonut siitä olevan minulle mitään hyötyä. Ajattelin, että kyllä minä nyt CV:n osaan itsekin tehdä. Mihin ihmeeseen siinä valmennusta tarvitaan?"

"Jo ensimmäisessä tapaamisessa valmentajani kanssa huomasin, että hän osasi sanoittaa tunteitani ja ajatuksiani. Hän oli aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä, ei vain työntekijänä tai resurssina. Vaikka tapasimme etäyhteydellä, tunsin tulevani nähdyksi ja kuulluksi. Mieleni alkoi muuttua. Ehkä tämä valmennus ei ollutkaan turha."

"Minulla oli takana pitkä työura kvartaalitalouden maailmassa. Se oli tuntunut turvalliselta polulta, minkä vuoksi olin pysynyt siinä toistakymmentä vuotta. Kun minut irtisanottiin, en kokenut sitä lopulta pahana asiana. Päinvastoin, se antoi mahdollisuuden pysähtyä ja pohtia omaa elämää uudelleen. Olin valinnut aiemmin turvallisen tien. Nyt minulla oli mahdollisuus valita toisin."

"Kerroin valmentajalleni mitä kaikkea olen elämässäni tehnyt ja millaisia haaveita minulla oli. Hän ei yrittänyt pakottaa minua mihinkään muottiin tai alkaa heti sorvata uutta CV:tä. Sen sijaan hän tuki matkaani pohtia syvää sisintäni, antoi tilaa ja auttoi sanoittamaan sen, mitä haluaisin kertoa."

"Elämässäni on ollut haastava elämänvaihe, ja noina aikoina aloin nähdä valon ja varjon myös sisäisesti, en pelkästään ulkoisissa olosuhteissa. Aloin muuttua ihmisenä. Kun kerroin tästä valmentajalleni, hän osasi sanoittaa oivallukseni: kyse ei ollut pelkästään taiteesta, vaan sisäisestä muutoksesta. Sain tästä tärkeän ymmärryksen lähes vuosikymmen sitten tapahtuneisiin asioihin."

"Unelmani toteuttaminen alkoi tuntua luonnolliselta jatkumolta, nyt minulla oli aikaikkuna panostaa siihen. Työni ohella minulla oli toiminimi ja olin pitänyt taideteoksiani esillä verkkosivulla, jossa kerroin teosten symboliikasta ja merkityksistä. Aloin tehdä konkreettisia valintoja. Perustin taidestudion Turun keskustaan, sillä yksi unelmistani oli opettaa taidetta. Olen itse kulkenut pitkän tien siinä, miten kuvata kynällä ja pensselillä aidonnäköisiä asioita oikeilla mittasuhteilla sekä valon ja varjon avulla."

"Toinen unelmani kumpusi tästä kokemuksesta: halusin kehittää taidetyökalun, jonka avulla kuka tahansa voisi oppia piirtämään aidon näköisiä kuvia. Työkalun tekniikka perustuu vuosisatoja vanhoihin taiteilijoiden metodeihin ja mahdollistaa jopa fotorealistisen lopputuloksen. Esittelin valmentajalleni työn alla olevia prototyyppejä, ja hän kannusti minua eteenpäin. Valmennuksen aikana ennätin saada työkalun valmiiksi tuotteeksi, ja se on nyt esillä Do Art -sivustollani: www.doart.fi"

"Valmennuksessa merkityksellistä oli, etten ollut yksin pohdintojeni kanssa. Valmentajani tuki minua ja oli aidosti mukana innostuksessani. Hän oli henkilö, jolle sain jakaa haaveideni edistymisestä. Tapaamiset toimivat tärkeinä tarkistuspisteinä ja kannustivat jatkamaan. Kun tekee asioita yksin, kokee väistämättä välillä epäilyksiä. Yhteiset tapaamiset toivat toivoa ja rohkaisua seuraaviin askeliin."

"Yritykseni ei ole vielä täysin lähtenyt lentoon, mutta sillä on kaikki edellytykset siihen. Vaikka siipien levittäminen on vasta edessä, tärkeintä minulle on ollut merkityksellisyyden löytyminen. Ja se, että sain siihen tukea, sanoitusta ja kannustusta. Tulin nähdyksi ja kuulluksi. Oppini on, että elämän tulisi olla merkityksellistä. Omaan kutsuun kannattaa satsata varsinkin, jos siihen tulee mahdollisuus. Minulle ’onnenpotkut’ oli tämän mahdollistaja."

"Muutos on vaikuttanut myös tapaani tehdä asioita. Olen aiemmin toiminut projektipäällikkönä, joka suunnittelee ja aikatauluttaa työt tehokkaasti. Nyt olen valinnut toisenlaisen lähestymistavan: etenen askel kerrallaan. Haluan olla avoin sille, mihin tämä matka vie. En yritä sanoittaa tarinaani loppuun etukäteen vaan haluan heittäytyä uusiin mahdollisuuksiin."

"Tähän pohjautuu myös Do Art. Yleisesti päämäärät pyritään saavuttamaan nopeasti ja tehokkaasti. Taiteessa taas on löydettävä olemisen tila, jotta käsi ja silmä löytävät herkkyyden. Olen ohjeistanut oppilaitani hidastamaan. Kun tulee suorittavasta maailmasta, käsi liikkuu liian nopeasti eikä silmä ehdi nähdä. Piirtäminen on tällöin yhtä kumittamista. Kun ihminen maadoittuu ja rauhoittuu, syntyy olemisen tila, ja sen kautta ihminen tulee enemmän omaksi itsekseen. Taide syntyy olemisen ja levon kautta, ei suorittamalla."

"Valmennus auttoi minua ymmärtämään elämän valon ja varjon. Kysymys kuuluu: kumpaan suuntaan haluan kasvaa – kohti valoa vai varjoa? Se antoi minulle uskoa omaan sisimpääni, luottamusta omiin askeliin ja siihen, mikä tekee elämästäni merkityksellistä. On tärkeää kulkea kohti omia unelmia. Elämä tulisi elää sisältä ulospäin."

"Merkityksellisyys ei löydy materiasta. Se löytyy siitä, että antaa itselleen mahdollisuuden. Jos voisin sanoa jotakin itselleni ennen valmennuksen alkua, sanoisin: "Älä ole oman elämäsi este. Sinussa on jo vastaukset, ne täytyy vain kaivaa esiin." Valmennus auttaa löytämään nuo unelmat ja mahdollisuudet. Se herättää, ravistelee ja nostaa ne pintaan."

"Nyt, valmennuksen ja oman sisäisen työn ansiosta, olen tilanteessa, jossa työni tuntuu luontevammalta ja enemmän omannäköiseltäni. Aloitin hiljattain uudessa projektipäällikön roolissa, joka vastaa paremmin työskentelytapojani ja ammatillista suuntaani. Samalla jatkan Do Art -taidestudion pyörittämistä sopivalla sykkeellä. Aiempi aikaikkuna mahdollisti monien unelmien käynnistämisen, ja nyt ne kantavat hedelmää."

Kuva: Kuvituskuva