case outplacement ”Uskaltauduin sanomaan ääneen, mitä todella haluan”

Case outplacement kuvituskuva, jalat astuvat askeleita Norjan vuoristossa

Outplacement-valmennus tarjosi valmennettavallemme tilaisuuden tarkastella omaa tulevaisuuttaan puhtaalta pöydältä – ja valita rohkeamman vaihtoehdon varman valinnan sijaan.

“Aloitin Outplacement-valmennukseni toukokuussa 2015. Valmennukseni kulki hyvin tyypillistä polkua. Otin irtisanomispaketin vastaan töistäni ja sopimukseen kuului myös kahdentoista kerran Outplacement-valmennusohjelma. Minulle oli selvää, että aion myös hyödyntää saamani valmennuksen. 

Sain valmentajakseni AS3:n Anjariitta Savolaisen, jonka kanssa ryhdyimme työstämään valmennusprosessia. Olimme Anjariitan kanssa hyvä matchi: itse olen rauhallisempi, Anjariitta taas räväkkä ja toimeentarttuva – hän osasi vaatia minulta tarvittaessa toimintaa.

Tapasimme valmentajani kanssa aluksi noin kerran viikossa, loppua kohden harvensimme tapaamisten määrää. Emme aloittaneet Outplacement-valmennusta sillä, että olisin suoraan alkanut hakea töitä. Minulla oli jo pitkä työura takanani, joten päätimme ensi keskittyä miettimään, mitä ovat omat osaamiseni ja mitä oikeasti haluan tulevaisuudeltani. Valmentajani toimi myös tukenani ja kuuntelijana tilanteessa, jossa oman työn päättyminen ei ollut vain mieluinen asia.

Kaikista työläin osuus valmennusprosessia oli oman osaamisprofiilini kasaaminen: millaisia asioita olen tehnyt työurallani, millainen ihminen olen, millaisia polkuja minulle voisi avautua tulevaisuudessa. Anjariitta näki osaamisissani vaihtoehtoja, joita en ehkä itse olisi osannut ajatella. 

Noin puolessa välissä valmennustamme tapahtui läpimurto. Olin hakenut työpaikkaa joka oli niin kutsuttu varma nakki: työ oli looginen seuraava askel urallani ja osaisin varmasti siihen kuuluvat tehtävät. Olinkin päässyt työhaastatteluun ja valmentajani sparrasi minua sitä varten. Paikka ei kuitenkaan herättänyt mitään intoa minussa. Onnistuin mainitsemaan valmentajalleni, että oikeastaan haluaisin tehdä ihan toisenlaista hommaa. Valmentajani otti heti kopin pohdinnastani ja kysyi - mitä sinun tulisi tehdä, että voisit saavuttaa tämän unelman?

Hetken päästä olin jo tehnyt suunnitelman tiedonkeruukierroksesta samanlaista työtä tekevien LinkedIn-kontaktieni ja muiden verkostotuttavuuksieni keskuudesta. Anjariitan rohkaisemana laitoin viestiä kahdeksalle valitsemalleni henkilölle, kaikki paitsi yksi suostuivat tapaamaan minut.

Olin yhdellä sopimistani lounaista. Keskustelumme aikana huomasimme, että meillä on monista asioista samanlaisia pohdintoja. Hetken päästä kontaktini paljasti, että itse asiassa hänellä on haussa itselleen aisapari - juuri niissä hommissa, joista olin unelmoinut. Lukuisten tapaamisten ja seitsemän viikon mittaiseksi kasvaneen rekrytointiprosessin jälkeen minulla oli uusi työpaikka tiedossa.

Ostin samppanjapullon valmentajalleni - hän oli avainroolissa uuden työpaikan löytymisessä. Itseäni saan kiittää siitä, että uskaltauduin sanomaan äänen mitä todella haluan, valmentajaani siitä, että hän kannusti tekemään asialle jotain.

Ajatukseni Outplacement-prosessin alussa olivat aika synkkiäkin - mietin miksi juuri minä ja miten minulle voi käydä näin? Muistan, miten erilainen tunne minulla oli katsellessa valmennushuoneen ikkunasta näkyvää parkkipaikkaa silloin, kuin miltä minusta tuntuu katsellessani samaa maisemaa nyt.

Oikeastaan ajattelen, että jokaiselle työorientoituneelle ihmiselle tekisi hyvää kokea se kun matto niin sanotusti vedetään jalkojen alta. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa tulevaisuutta puhtaalta pöydältä."

Haastateltava osallistui AS3:n Outplacement-valmennukseen toukokuusta syyskuuhun vuonna 2015.